Kasvissyönnin ympäristövaikutukset

Kasvissyönnin ympäristövaikutuksia pohdittaessa on otettava huomioon kasvisruuan koko elinkaari. Syötävät kasvit ensin tuotetaan viljelyksillä, jonka jälkeen niitä käsitellään ja myös kuljetetaan kuluttajien saataville. Kaikilla näillä vaiheilla on vaikutusta ympäristöön. Ensimmäisenä hieman tietoja siitä, miten peltoviljely vaikuttaa ympäristöön. Käymme myös läpi, miten kasvissyönnillä voidaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Lopuksi kerromme hieman energian kierrosta ekosysteemissä ja siitä, miksi maailmassa riittäisi enemmän ruokaa, jos kaikki viljeltävät viljat ja kasvit käytettäisiin suoraan ihmisten ravinnoksi.

Peltoviljelyn vaikutukset ympäristöön

Peltoviljelyllä on vaikutusta moneen ympäristön osaan kuten vesistöihin, maaperään ja ilmakehään. Maatalous on yksi suurimmista vesistöjen ravinnekuormittajista. Peltoviljelyksiltä vesistöön huuhtoutuu pääasiassa peltojen lannoituksen myötä fosfori- ja typpipäästöjä, jotka voivat aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Peltoviljelyllä on vaikutusta myös pohjavesiin. Riskejä pohjavesien saastumiseen aiheutuu pääasiassa lannoituksesta ja kasvintorjunta-aineiden käytöstä.

Peltoviljelystä johtuvaa maaperän saastumista aiheutuu raskasmetalleista, jotka ovat peräisin lannoitteiden epäpuhtauksista. Nykyiset viljelymenetelmät aiheuttavat myös maaperän eroosiota ja tiivistymistä. Raskaat viljelyksillä käytettävät työkoneet tiivistävät maaperää, mistä johtuu että vesi ei pääse kunnolla imeytymään, vaan huuhtoutuu pois vieden mukanaan maa-ainesta ja kuljettaen ravinteita vesistöihin. Maaperän eroosiota tapahtuu, kun raivataan alkuperäinen kasvillisuus pois viljelyksien tieltä ja tilalle tuleva viljeltävä kasvillisuus ei sido maaperää tarpeeksi. Tällöin se on altis esimerkiksi tuulen ja veden aiheuttamalle eroosiolle. Peltoalan yksipuolinen viljely eli se, että viljellään vain yhtä kasvilajia, aiheuttaa maaperän köyhtymistä, jolloin pitää käyttää enemmän lannoitteita. Olisikin suotavaa, että pelloilla viljeltäisiin muitakin kasvilajeja kuin vain yhtä. Esimerkiksi hernekasvien viljely välillä olisi hyväksi pellon ravinnetaloudelle, sillä hernekasvit sitovat maahan typpeä, joka on tärkeä ravinne kasveille. 

Peltoviljelyllä on vaikutuksia myös ilmakehään. Viljantuotannossa kuluu energiaa peltojen muokkauksessa, sadonkorjuussa ja viljan kuivatuksessa. Näistä aiheutuvien ilmastopäästöjen suuruuteen vaikuttavat käytettävissä olevien koneiden ja laitteiden energiatehokkuus ja käytettävissä oleva polttoaine sekä koneiden ja laitteiden käyttöikä. Peltoviljelyllä, ja sitä kautta kasvissyönnillä, on vaikutusta ilmastonmuutokseen. Seuraavaksi kerromme hieman siitä, miten kasvissyönti vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja vertailemme sitä myös karjatalouden kasvihuonekaasupäästöihin. Aluksi hieman tietoa siitä, mitä tarkoitetaan ilmastonmuutoksella. 

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan ihmisen toiminnan seurauksena aiheutuvaa globaalia ilmaston lämpenemistä. Ilmastonmuutos johtuu luonnollisen kasvihuoneilmiön voimistumisesta.
Ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut (esim. hiilidioksidi, metaani ja vesihöyry) päästävät auringosta tulevan valon läpi, mutta estävät maanpallon lämpösäteilyä karkaamasta. Voidaan siis sanoa, että kasvihuonekaasut toimivat samalla tavalla kuin kasvihuoneen lasikatto. Kasvihuoneilmiö on maapallon elämän kannalta välttämätön ilmiö, sillä ilman sitä maapallon keskilämpötila olisi huomattavasti pienempi.
Ilmastonmuutos johtuu tämän luonnollisen kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Kun ilmakehään vapautuu ihmisen toiminnan, kuten esimerkiksi liikenteen pakokaasupäästöjen ja teollisuuden, kautta enemmän kasvihuonekaasuja, ne estävät entistä tehokkaammin lämpösäteilyä karkaamasta avaruuteen heijastaen sen takaisin maanpinnalle, mikä taas lämmittää maanpintaa edelleen. 
 

Kuva kasvihuoneilmiöstä. Tekijä M.E

Maapallon keskimääräinen lämpötila on tutkitusti noussut viimeisen 150 vuoden aikana. Jokainen voi itse vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen omalla toiminnallaan. Maapallon keskimääräinen lämpötila on noussut 0,76 celsiusastetta sadan viime vuoden aikana. Mikäli lämpötila nousee enemmän kuin 2,5 celsiusastetta, maailmanlaajuinen ruuantuotanto pienenee, mikä nostaa ruokatuotteiden hintoja. Lämpeneminen uhkaa nimenomaan trooppisen ja subtrooppisen alueiden ruuantuotantoa. Viileämmät alueet sen sijaan voivat hyötyä ilmastonlämpenemisestä.

Keskitymme kasvihuonepäästöjen määrään eri ruokavalioiden kulutuksen, tuottamisen ja kuljetuksen kautta. Vertailemme myös eri viljelykasvien keskinäistä suhdetta kasvihuonekaasujen päästöissä.


Karjatalouden kasvihuonepäästöt

Kasvihuonepäästöjä muodostuu eläinperäisen elintarviketuotantoketjun useassa eri vaiheessa. On hyvä tietää, että ennen kuin eläimet muuttuvat kaupassa myytäviksi elintarvikkeiksi, päästöjä syntyy rehujen viljelystä, laidunmaan ja rehupeltojen raivaamisesta, eläinten märehtimisestä ja lannasta sekä kuljetuksista, prosessoinnista ja jäähdytyksestä.

Laidunmaan ja rehupeltojen raivaukset pienentävät metsäpinta-alaa, joka vaikuttaa mm. hiilitaseeseen. Karjataloudesta onkin peräisin 9 % koko ihmisen aiheuttamasta hiilidioksidipäästöistä. Karjatalouden lisäksi hiilidioksidipäästöjä syntyy rehujen lannoitteiden valmistamisessa. Noin 1 % koko maapallon tuottamasta energiasta käytetään kemiallisten lannotteiden valmistamiseen. Rehuntuotantoon kuluukin suurin osa energiasta karjankasvatuksessa.

Metaanin osuus kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksesta koko maapallolla on noin viidennes. Ihmisen aiheuttamista metaanipäästöistä (n. 35%)  johtuu karjataloudesta. Lannasta ja etenkin elikoiden märehtimisestä johtuvat metaanipäästöt kattavat melkein kokonaan metaanipäästöt karjataloudessa.

Maailmanlaajuisesti yksi suurimmista metaanipäästölähteistä on riisinviljely. Peltojen lannoitukseen käytetään eläinten lantaa. Karjataloudessa syntyy myös dityppioksidi-kasvihuonekaasuja, joiden osuus lämpötilavaikutuksesta on 6%. Maatalouden päästöistä jopa 80% johtuu suoraan tai epäsuoraan karjataloudesta.


Kasvihuonepäästöjen vähentämistä omalla toiminnalla

Miten pystymme vähentämään päästöjä omalla toiminnallamme? Kuten edellä huomasimme, karjankasvatukseen kuluu huomattavan suuri osa maatalouden päästöistä. Sen tiedostaminen, että eri ruoka-aineiden kasvihuonepäästöt ovat erilaisia, on hyvä lähtökohta aloittaa päästöjen pienentäminen omalla ruokailukäytöksellään. Esimerkiksi vähentämällä lihan ja juuston käyttöä pienentää myös päästöjä omilla ruokavalinnoillaan. On pidettävä kuitenkin mielessä, että liha ei ole aina huonoin vaihtoehto tarkastaltaessa kasvihuonepäästöjä. Lakto-ovovegetaristien ruokavalio (ruokavalioon sisältyy vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, perunat, viljavalmisteet, ravintorasvat, maitovalmisteet ja kananmuna) tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kalaa ja siipikarjan lihaa sisältävät ruokavaliot. Lakto-ovovegetaristia huonompana ruokavaliona (päästöjen tuotannon kannalta) pidetään punaista lihaa sisältävät ruokavaliot. Jos yhdysvaltalaiset korvaisivat nykyisen ruokavalionsa vastaavan energiamäärän kasviperäisellä ruualla, koko maan kasvihuonepäästöt vähenisivät 6 %. 

Myös eläinproteiinin muodostus kuluttaa resursseja enemmän kuin vaikkapa maissista peräisin olevan proteiinin tuottaminen. Määräksi ollaan arvioitu eläinproteiinin kuluttavan 11-kertaisesti fossiilisia polttoaineita verrattuna maissiin.
”Toisen tutkimuksen mukaan lihaproteiinin tuottamiseen kuluu tuotannon koko elinkaaren aikana 6–20 kertaa enemmän fossiilisia polttoaineita kuin soijapapupohjaisen proteiinin tuottamiseen. Troolareilla kalastettu kalan proteiinigramma puolestaan vaatii 14-kertaisen fossiilisen polttoainemäärän kasviperäiseen proteiinigrammaan nähden”,  Henri Haimi osuvasti näyttää ja vertailee eri ruoka-aineiden tuottamiseen kuluvia resursseja Vegaaniliiton artikkelissa.

Myös viljelykasvien keskinäisissä päästöissä on huimia eroja! Riisiproteiinin tuottamiseen koko elinkaarensa aikana muodostuu jopa 9 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä perunaproteiinin muodostumiseen verrattuna. Lisäämällä siis perunaa omaan ruokavalioonsa voi vähentää päästöjä. Lisäksi vähentämällä sipsien, eineksien yms. kulutusta vähentää myös päästöjä. Einekset, sipsit ja makeiset ovat ravitsemuksellisesti vähäisesti merkittäviä ja niiden tuottamiseen kuluu paljon energiaa. Vähentämällä tällaisia tuotteita voi omalla toiminnallaan myös vähentää kasvihuonepäästöjä. On hyvä suosia kotimaisia sesonkituotteita, sillä eksoottiset kasvisruuat kuluttavat enemmän energiaa kuin vaikkapa kotimaassa tuotettu sekaruoka. Eksoottiset kasvistuotteet täytyy tuoda tänne Suomeen pitkänkin matkan päästä, ja kuljetuksesta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöja. Kaupassa käydessä kannattaa siis suosia lähellä tuotettuja kasvikunnan raaka-aineita.


Energian virtaus

Maailmassa riittäisi enemmän ruokaa, jos kaikki viljelyksiltä tuleva sato käytettäisiin suoraan ihmisten ruuaksi. Nykyisiltä maailman viljelyksiltä ruokaa riittäisi 9 miljardille ihmisille. Se, miksi ruokaa riittäisi enemmän, jos ihmiset söisivät viljelyksiltä saadun ruuan itse sen sijaan, että se ensin syötettäisiin karjalle, voidaan selittää energian virtauksella ekosysteemissä. Kaikki energia, joka ekosysteemiin tulee, on peräisin Auringon valosta. Kasvit sitovat Auringon valoenergiaa tuottamiinsa orgaanisiin yhdisteisiin eli kasvin biomassaan, ja siten se on kuluttajien eli kasvinsyöjien ja niiden kautta myös lihansyöjien käytettävissä. Kasvien sitomasta Auringon energiasta noin 50 % sitoutuu kasvien biomassaan ja on kasvinsyöjien käytettävissä. Kasvinsyöjillä kasvien sisältämästä energiasta kuluu suurin osa hengitykseen, lämmöntuotantoon ja muihin elintoimintoihin sekä myös liikkumiseen. Noin 10 % kasvien sisältämästä energiasta sitoutuu kasvissyöjien biomassaan eli lihaan. Ekologiseksi tehokkuudeksi sanotaan sitä, miten eliöt kykenevät siirtämään saamansa energian seuraavan kuluttajaportaan käytettäväksi. Kasvien ekologinen tehokkuus on noin 50 %, sillä noin puolet niiden sitomasta energiasta on kasvinsyöjien käytettävissä. Kasvinsyöjien ekologinen tehokkuus on noin 10 %, sillä niiden kasveista saamastaan energiasta vain 10 % on seuraavan kuluttajaportaan eli lihansyöjien käytettävissä. Voidaan siis sanoa, että noin 90 % kasvissyöjien saamasta energiasta menee hukkaan eli energian ohivirtauksen mukana pois ekosysteemistä. 

Kuva energian virtauksesta ravintoketjussa. Tekijä M.E

Lähteet:

·         Maa- ja metsätalousministeriön toimialan tukien ympäristövaikutukset, Maa- ja metsätalousministeriö 2012.

·         Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen, BIOS1, Eliömaailma, 5. - 11. painos 2013, Sanoma Pro Oy.

·         Timo Paukku, Vilja ruokkisi 9 miljardia - jos se käytettäisiin ruoaksi, 2.8.2013 Helsingin Sanomat.

·         Reijnders L., Soret S. 2003: Qualification of the environmental impact of different dietary protein choices. American Journal of Clinical Nutrition 78:3, 664-668.

·         Eshel G., Martin P.A. 2006: Diet, energy and global warming. Earth Interactions, 10:9, 1-17.

·         Steinfelt H., Gebber P., Wassenaar T., Castel V., Rosales M., de Haan C. 2006: Livestock's long shadow - environmental issues and opinions. Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rooma, 390 s. 

·         http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa